Hämeenlinna

Heinäkuu 2011

Hämeenlinnassa käyn nykyään töissä ja olenkin ihastunut kaupunkiin aika lailla! Mistähän aloittais...

Hämeen linnan useimmat tietävät varmasti vinkkaamattakin ja linnan liepeillä näyttää olevan pitkin kesää kaikenlaisia tapahtumia. Sirkushuveista itseäni kiinnostaisi kokeilla tänä kesänä Hämeen keskiaikamarkkinoita, joita paikalliset usein ovat kehuneet.

Linnan lisäksi useimmat varmaan tietävät myös Aulangon metsät ja näkötornin, mutta siellä on vaan niin kertakaikkisen komeaa, että ei voi olla suosittelematta.

Kaupungissa suosikkiruokapaikkani on Piparkakkutalo, toimii torin laidalla vanhassa kauppiaskodissa. Vähän kauempana keskustasta löytyy Koulutuskeskus Tavastian kahvila-ravintola Punaportti, jossa on tosi hyvät lounaat ja ihania leivonnaisia ja syömällä saa samalla hyvä mielen, kun tukee ammattiin opiskelevien ammattitaidon kehittymistä. Samassa yhteydessä on myös TaiTava-shop, jossa myydään oppilastöinä tehtyjä käsitöitä.

Jos remppaat taloa wanhaan tyyliin, niin must-kohde on Metsäkylän navetta. Vanhojen rakennustarvikkeiden lisäksi myös asiantuntevaa opastusta aiheeseen! Auki vain sunnuntaisin!

Ja sitten on ihana Korttien Talo. Tunnettu mm. Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun kuvitusten uusintapainoksista kortteina, julisteina jne. Ihana kauppa ja kahivilassa myös näyttelyitä.

Kirppishaukkana vinkkaan vielä Hämeenlinnan suurkirppiksen, jossa iso halli peruskirppiskamaa, sekä myös antiikkia ja uutta sisustustavaraa. Voi olla vaikea löytää ekalla kerralla teollisuusalueen perukoilta, eli älä anna uskon loppua kesken!

Nämä kaikki suositukset sijaitsevat ns. kantakaupungin alueella. Hämeenlinna on kuitenkin tällä hetkellä valtava kaupunki, kun vuoden 2009 alusta siihen liittyivät Kalvola, Tuulos, Lammi, Hauho ja Renko (joista valiettavasti kahta en ole ehtinyt kuvata ennen liitosta). Nämä ovat toistaiseksi olleet minulle vain läpiajopaikkoja, lukuunottamatta Kalvolaa, jonka keskustaajamassa Iittalassa käyn Iittalan lasimäellä säännöllisesti hypistelemässä lasitavaroita ja ostamassa Kultasuklaan käsintehtyjä herkkuja.

Naurattaa tuo Tuuloksen kuva, koska olin ukolle tosi näreä, että miten onnistui ottamaan kuvan niin, että tuollainen kukka on suoraan mun suun kohdalla. Hauhonkin kuvassa piti vissiin olla komea vaaka, mutta ei se nyt kauheen notkealta tässä näytä... Siitä ei varmaan voi syyttää kuvaajaa, vai voisko?

Kesäkuu 2008

Hämeenkyrö

Joulukuu 2007

Olen ajanut Hämeenkyrön läpi kymmenniä, ehkä jopa satoja kertoja, sillä se on matkalla mummolaan. Mutta ikinä ei tule pysähdyttyä (tuo kylttikuva on varmasti ensimmäinen kerta)! (Nostoapuun on muuten pakotettu veljeni, joka epäonnekseen oli automme kyydissä sillä mummolareissulla.) 

Pari vuotta sitten päätin, että asiaan tulee muutos ja asiaksemme päätimme pysähtyä komeaksi kehuttua ja Kalevalassa mainituksi Hämeen Hälläpyöräksi arveltua Kyröskoskea ihailemaan. Mutta, mutta... Kyröskosken kylillä ajeltiin pitkät ajat ympäriinsä, mutta emme löytäneet tietä koskelle! Loppumatkan paapatin miehelleni siitä, miten kunta voi jättää tällaisen matkailuvaltin piiloon ja miksei päätieltä (valtatie 3) ole viittoja paikalle. Uskon, että monet muutkin kesän automatkailijat ovat kuten minä: eivät suunnittele pysähdyksiä etukäteen, mutta poikkeavat hetken mielijohteessa kiinnostavien kahvila-, kirppis- ja nähtävyyskylttien perässä sivuteille. 

En tiedä onko viittoja edelleenkään, mutta nyt huomasin Hämeenkyrön kunnan uudet ja hienosti toteutetut matkailusivut, joiden avulla kosken tarkempi paikka on nyt minulle selvillä. Muutaman viikon päästä luvassa uusi yritys kosken paikantamiseksi ja samalla aion mennä kahville Frantsilan kehäkukkaan, jota myös aina ihailen auton ikkunasta, mutta jossa en ole kertaakaan vielä pysähtynyt.

Jyväskylä ja maalaiskunta

Heinäkuu 2007

Maaliskuu 2008

Asuin opiskeluaikoina Jyväskylässä ja sinne palaan aina mielelläni.Silloin maalaiskunta oli vielä oma kuntansa, mutta liitoksesta käytiin debattia paikallislehdissä koko ajan. Liitos toteutui lopulta vasta vuosia myöhemmin vuoden 2009 alusta, kun olin jo aikaa sitten valmistunut ja muuttanut kaupungista. Olin kuitenkin iloinen kun ehdin yhdellä reissullani kuvata tuon maalaiskunnan kyltin ennen liitosta.

Opiskeluaikoina minulle muodostui kaksi suosikkipaikkaa Jyväskylässä, joihin kaipailen aina kun kaupungista aletaan puhua:

Vanhassa tiilisessä leipomorakennuksessa toimiva Tanssisali Lutakko on tietenkin kaupungin paras keikkapaikka ja ilmeisesti artistienkin arvostama sellainen. Opiskeluaikoinani 2000-luvun alkupuolella kaupungissa käytiin kovaa vääntöä sen säilyttämiseksi, kun se oli purku-uhan alla alueelle suunniteltujen liiketilojen takia. Meidän opiskeluporukkakin liittyi laajalla rintamalla toimintaa ylläpitävän Jyväskylän elävän musiikin yhdistyksen jäseniksi säilyttämisen tukemiseksi. Ja niin onneksi kävikin ja tilat rempattiin entistä ehommiksi (vaikka aina tietysti puheissa sitä vanhaa ja tunnelmallista Lutakkoa kaipaillaan).

Elämäni kivoin työpaikka koskaan on ollut kesätyö Jyväskylän kaupunkiseurakunnan nuorisotyön ylläpitämässä Lehtisaaressa. En oikeastaan voi edes uskoa, että sellaista paikkaa on olemassa. Keskellä kaupunkia, Tuomiojärvellä on pieni saari, joka on kaikille avoin ja täysin maksuton retkipaikka. Puusauna ja ranta, kanootit, grillipaikat, ihana kesäkoti, jossa pikku kioskikin. Työhön kuului mm. saunan lämmitys ja asiakkaiden soutaminen saareen tasatunnein. Vinkki: jos haluat ihastuttaa ulkomaalaiset vieraasi, eikä sinulla ole omaa mökkiä, niin vieppä heidät tänne!

Ravintolaosasto on vaihtunut siellä niin tiheään, että joka kerta ihmettelen mitä on tullut minnekin. Mutta nämä vanhat suosikkini toimivat mitä ilmeisimmin edelleen:  Old Brick´s Inn illalliselle,Vihreä Haltiatar oluselle ja Pizzeria Maria pizzan nälkään. Kaksi jälkimmäistä sijaitsevat kätevästi melkein vastapäätä toisiaan, joten siirtyminen pizzalta oluelle on helppoa!

Kotka

Heinäkuu 2012.

Ystävä vietti kesän Kotkassa ja ajelimme nuoren herran 2-vee kanssa sinne kesäretkelle. Paljon ehdittiinkin kahdessa päivässä. Maretarium oli ehkä vähän vaisu, mutta sen sijaan ihailin hienosti hoidettuja ja laitettuja puistoja mm. Katariinan meripuistoa ja Sapokan vesipuistoa. Suosikkipaikkani oli kuitenkin mahtava Langinkoski ja sen keisarillinen kalastusmaja. Komea koski ja komea pytinki!

Kyllä oli hankalaa kuvien saaminen tuolla reissulla (kts. myöhemmin Hamina ja Loviisa). Haminan rajalla ei ollut Kotkan kylttiä ollenkaan ja pitihän se saada, joten lähdettiin huviajelulle muita kunnanrajoja kohti. Tämä kuva on tien 357 varresta Susikosken sillan kupeesta Kotkan ja Anjalankosken (nykyään osa Kouvolaa) rajalta. Kouvolasta en ottanut kuvaa, kun kuvittelin, että mulla se jo oli. Kotona huomasin, et Anjalankoski kyllä oli kokoelmissa, mutta Kouvola uupuu edelleen. Mutta olipa kivalla paikalla pysähdyspaikka ja kahvila siinä Susikosken sillan kupeessa, jossa syötiin jätskit virtaa ihaillen. Että ei turha huviajelu ollenkaan tämän kyltin metsästys.

Tampere

Toukokuu 2008.

Kaikilla meillä on varmaan Suomessa "oma kaupunki", jonne palatessa tuntuu, että on tullut kotiin. Minulle se on Tampere. En itseasiassa ole asunut Tampereella kuin nelisen vuotta, mutta sen liepeillä suurimman osan elämästäni.

Haluan ilomielin suositella Tampereen parhaita paikkoja. Lista on täysin subjektiivinen ja keskustapainotteinen, sillä itse asuin Tampereen vuoteni ihanassa Tammelassa.

Kahville: Kahvila Valo

Oluelle: Telakka

Lounaalle: Bistro Venla (viiniä ja salaattia)

Eväs mukaan: Hella & Huone Deli rautatieasemalla

Pizzalle: Pizzeria Napoli

Illalliselle: Tammerin Trattoria (Tähän olisi niin monta hyvää, mutta juuri nyt tykkään tästä, vaikka Tammer onkin nykyään osa S-ketjua. Muita suositeltavia ovat esim. Vinoteca del Piemonte ja Frankly. )

Kirppikselle: Tammelan Bonus-kirppis

Antikvariaattiin: Lukulaari (ei nettisivuja, löytyy osoitteesta Puutarhakatu 23)

Saunaan: Rauhaniemen kansankylpylä (vaikka varmasti tulee sanomista, jos ei mainitse myös Rajaporttia)

Keikalle: Tullikamari

Kävelylle: Pyynikinharjulle (Samalla reissulla on metsää, Pyynikin ja Tahmelan uimarannat, kesäteatteri, näkötorni ja kahvila, sekä Pispalan pikkukujat, puutalot ja alueen tapahtumat)

Kesällä: Viikinsaari

Talvella: kävely tai luistelu Siilinkarille (Näsijärvellä, lähtö esim. Mustalahdesta tai eri kohdista Rauhaniemen rantaa)

Kesällä ja talvella: Tallipiha (putiikkeja, kahviloita, vanhan ajan tunnelmaa)

Lapsille: Lasten kulttuurikeskus Rulla
Nuorille: Monitoimitalo 13

Kahdessa viimeksi mainitussa olen viettänyt paljon aikaa työni puolesta ja haluan kehua niitä erityisesti. Loistavaa, monipuolista ja pääosin täysin maksutonta toimintaa keskustassa lapsille ja nuorille!

Ensimmäinen kylttikuva - Lapinjärvi

Heinäkuu 2001.

Ihka ensimmäinen kylttikuva on otettu jo vuosia ennenkuin varsinainen kylttibongaus alkoi. 

Tyttöjen kesäretken yksi pysähdyspaikka oli Lapinjärven sivarikeskus, jossa erään (silloin tuoreehko, nyt pitkäaikainen) poikaystävä oli aloittanut palveluksen. Muita pysähdyspaikkoja olivat Porvoo, Savonlinna, Kuopio ja Tervo.

Minä ja kuvassa myös poseeraava Leena oltiin saatu ajokortit edellisvuonna ja kuvan ottaneen Annin perheessä ei ollut autoa ollenkaan. Annin ei annettu istua etupenkillä, koska se kiljahteli mm. siksi kun autot tuntuivat tulevan niin läheltä vastaan. Voi kuinka hauska reissu se oli! Taisi olla ensimmäinen ilman vanhempia tehty automatka!

Yksi paikka, kaksi kuntakylttiä

Joulukuu 2008.

 Elokuu 2009.

Kuntaliitosten (ainoa) hyvä puoli kylttiprojektille, mahdollisuus kaksoiskuviin :)

Seinäjoella olen vieraillut tasaisesti lapsesta asti raveissa, festareilla, teatterissa ja nykyisin myös ystäväperheessä. Raveissa olis kyllä kiva käydä taas joskus ja niillä festareilla kans. Ja siellä Rytmikorjaamolla, mitä kaikki aina hullunaan kehuu!

Saariston rengastiellä

Elokuu 2009.

Paitsi kuvia, haluan tässä blogissa jakaa myös matkavinkkejä muille Suomi-matkailusta innostuneille. Ensimmäinen vinkki: Saariston rengastiellä on ihanaa, menkää sinne!

Reissun kivoimmat päiväkaffit (paitsi että juon kylläkin teetä) nautittiin rengastien varrella Paraisilla Sattmarkin kahvituvassa. Pihapiirissä myös käsityöpuoti, toimii herttaisessa vanhassa torpassa.

Nauvossa ihastuin sataman tuntumassa sijaitsevaan hotelli ja kahvila Lanternaan, kuin huvikumpu! Koska tuolla reissullamme emme majoittuneet siellä, juonimme pari vuotta myöhemmin paikkaan ystävän 30-vuotisyllätyssynttärit. Majoitus jäi haaveeksi silloinkin, koska auto hajosi jo Humppilassa ja emme koskaan päässeet Nauvoon asti... Paikka on edelleen "mihin haluan seuraavaksi"-listani kärkisijoilla.

Näissä kylttikuvissa erikoista on se, että vuonna 2009 Parainen, Nauvo ja Korppoo, sekä Houtskari ja Iniö olivat vuoden alusta muodotaneet Länsi-Turunmaan kaupungin. Tällaista kylttiä ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin elokuussa teillä missään. Nämä kolme vanhaa kuntakylttiä sain kuvattua, Houtskarista ja Iniöstä ei enää omia kuntakylttejä löytynyt. Länsi-Turunmaa nimellä kaupunki oli lopulta vain kaksi vuotta ja otti vuoden 2012 alusta käyttöön Paraisten kaupungin nimen, mitä käsittääkseni muissa liitoskunnissa vastustettiin. Vaakunana nykyisellä Paraisten kaupungilla on kuvassa näkyvä Nauvon vaakuna.

Siikajoki

Elokuu 2007.

Tämä on kylttikuvien joukossa varsinainen all time favourite!  

Palaamassa kotiin Pohjois-Norjan autoreissulta. Päivän aikana piti ajaa Kilpisjärveltä Ouluun ja pysähtyä tietysti joka kyltillä, joten aikaa meni vaikka kuinka. Yöpyä piti teltassa Oulussa, mutta jo Kemin kohdalla satoi kaatamalla vettä. Lopulta päätettiin jatkaa Oulusta vielä 100 km etelään, Oulaisiin sukulaisten aittaan, vaikka pohdittiin että kehtaako sinne niin lyhyellä varoituksella keskiyöllä saapuen mennä. Tämä oli sen päivän viimeinen kuva, otettu yöllä klo 23.30, auto aseteltu valaisemaan kylttiin päin.

Näytät ihan mafiosolta, joka odottaa lähetystä kunnanrajalla, totesi ystävä. 

Akaa

Huhtikuu 2010.

Aikaisin aamulla, matkalla kotiin Tukholman reissulta. Uusi, maailman ihanin takki oli ostettu samalla reissulla Turusta. Enpä vielä silloin arvannut, että tämä olisi tuleva kotikuntani.

Projekti kuntakyltit

Lapsena olin keräilijä ja isompana aloin tykätä listoista, siksi kai noin vaan innostuin tästäkin. Keväällä 2007 paikallislehdessä oli juttu miehestä, joka otti kuvia vanhoista, jo lakkautettujen kuntien kylteistä. Kuvat olivat mahtavia ja siitä se idea sitten lähti.

Sukuni on ympäri Suomen ja lapsuuden kesiin kuuluivat pitkät autoreissut ympäriinsä. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein vasta 19-vuotiaana, lapsena emme koskaan matkustelleet ulkomailla. Vaikka aikuisena olen matkustanut maailman ympäri, on Suomessa matkailussa silti edelleen valtavasti viehätystä ja niin paljon paikkoja näkemättä!

Kesällä 2007 alkoi siis kuntakylttien kuvaus ja aluksi niitä kertyikin melkoista vauhtia. Nyt kun kaikki tutut reitit on jo ajettu ja kuvattu, kertyvät kuvat hitaammin. Myös kuntaliitokset ovat "helpottaneet" hommaa. Vuonna 2007 Suomessa oli 444 kuntaa, tätä kirjoittaessa enää 320. Kuvattuna on tällä hetkellä 221.